Mitä kuuluu?

Moi taas! 

On tapahtunu tosi paljon kaikkea ja en oo millään ehtiny kirjottaa tänne vähään aikaan. Oon lähinnä pyöriny aika paljon teatterimeiningeissä, kun täällä oli pari viikkoa sit harrastajateatteriryhmien näytökset ja niitä piti sitten käydä katsomassa. Ryhmien esityksii on ollu sen jälkeenki, kun ihmisiä on kiinnostanu niitä käydä katsomassa! :) Pisteet teatterille.

Oon käyny myös ihan ammattiteatteria katsomassa, kun kaveri oli mukana yhdessä näytelmässä siellä.

Jokatapauksessa, ajattelin tehdä tästä nyt kuulumispostauksen. ;>

Lähetään nyt vaikka siitä, että vappu meni ihan kivasti. Lauantaina oltiin mummulassa äitin ja tädin kanssa. Syötiin ja istuttiin siellä ja lähdettiin sitten kaupungille tanssiravintolaan. Sunnuntaina kävin vapputorilla ostamassa pehmistä.

Otin pari kuvaakin juhlaviikonlopulta! c;

Aika psykedeelinen.

Viime perjantaina kävin kuvaamassa Heidiä nopeasti tanssisalilla. Myöhemmin lähdin kavereiden kanssa rannalle piknikille. Piknikistä sain kyllä kuvia, mutta luulen että koen kovan kohtalon jos jaan niitä tänne.

Lauantaina kävin sitten Heidin kanssa chai lattella ja ostoksilla. (Heidin blogi Ballerinan päiväkirja on muuten tuossa ---> http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/)

Lauantain ostokset näyttää tältä:

Eli skyr-proteiinijuoma. Oli muuten ihan sairaan hyvää! En oo ennemmin kokeillut proteiinijuomia, mutta Heidin suosituksesta mä sitten ostin tuon. Proteiinipatukat ei oikein oo mun juttu, mutta noita juomia voisin alkaa käyttämään useamminkin!

Inkivääriolut........

Marjoja! Heidi osti vadelmia, mutta ne oli opiskelijabudjettiin vähän liian kalliita, niin ostin sitten ihan Pirkan pakastemarjoja.

Ja viimeisenä nuo valkoiset nilkkasukat, kun oon sellaisia pitkään kaivannut.

Meillä on nyt muuten hoidossa mun tädin kaks kissaa. Ne on kyllä hauskoja! Ja ihania, tottakai. Ja jos me ei äidin kanssa olla lukkiuduttu omiin huoneisiimme, niin toinen niistä kiehnää koko ajan jaloissa tai sylissä.

Täälläkin on muutamana päivänä ollut tosi lämmin. Mä en pahemmin kyllä pidä kesästä, koska pitää olla tekemättä mitään ja kaikki rytmit menee sekaisin, joka on musta turhauttavaa. :D

Mutta ehkä tässä oli kaikki tältä kertaa. Huomenna ois suunta kohti Tampereen yliopistovierailua. 

Nähdään taas! c:

Eighteen and life?

Täytin viime viikolla 18 vuotta ja sen vuoksi aion nyt kertoa 18 hyvin randomia faktaa itsestäni :---D

1. Oon alle 160 cm pitkä
2. Painan 51-53 kg
3. Mulla on aina ollu pitkät hiukset
4. Lempiväri on pinkki
5. Mulla ei ole tällä hetkellä lemmikkiä, mutta omistin kaksi kania ja lempieläin onkin siis tämä kyseinen pitkäkorvainen veijari
6. Mulla on monta parasta ystävää
7. Lempibändi on Michael Monroe, suosikkiartisti Johanna Kurkela
8. .. Haloo Helsinki on myös lähellä sydäntä
9. Paras tv-ohjelma on Glee
10. You wanna be a loser like me
11. Syön paljon herkkuja
12. Sain muuten huonon arvosanan siitä lukiodiplomityöstä
13. Puhelin on samsung galaxy j5
14. Mun wanhojentanssimekko oli sininen
15. Lempitanssi oli grand square
16. Rakastan barbeque-dippiä
17. Olin lapsena tosi määräilevä
18. Mun lempparitubettajia on mm. mmiisas, Ingrid Nilsen, Kathryn Morgan & mariieveronica

Aion varmaankin tehdä vielä lahjapostauksen erikseen, jos ketään nyt kiinnostaa mitä sain. c: Ja varmaan huomasitte, että banneri ja tausta muuttui, koska en oo koskaan tyytyväinen niihin.

Teatterin lukiodiplomi

Tässä postauksessa ajattelin vähän kertoa meidän lukiodiplomityön tekemisestä. Suoritin siis teatterin lukiodiplomin ja samaan työryhmään kuului mun lisäksi neljä muuta. Kuten diplomin suorittamiseen kuuluu, me tehtiin pienoisnäytelmä ja sen nimi oli: "Eihän suru ole sairaus." Kuvailen tuohon alas vähän millainen näytelmä oli kyseessä. :)

---

Eihän suru ole sairaus kertoo masentuneesta kirjailijasta nimeltä Julia. Ulospäin kaikki näyttää erittäin hyvältä, koska Julia omaa taidon peittää paha olonsa valoisalla luonteellaan. Silti sisintään hän on jo useamman vuoden ajan purkanut kirjoittamalla tarinaa keijusta, joka on surullinen. Keijulle tapahtuu peilikuvamaisesti asioita Julian elämästä, mutta Julia on muuttanut niiden tapahtumapaikaksi fantasiamaailman, jotta saisi ne kuulostamaan itselleen mielenkiintoisammilta.

Yksi Julian masennuksen syistä on ihastus hänen pitkäaikaiseen ystäväänsä Katriin ja tämän saa kokea myös keiju, joka heijastetaan ihastumaan Purjo-nimiseen peikkoon.

Eihän suru ole sairaus on tarina siitä, kuinka vaikeaa on käsitellä yksipuolisia tunteita ja samalla opetus siitä, että on parempi kertoa pahasta olosta toisille, jos ei halua ajatuksien kasvavan päässä liian suuriksi.

---

Aivan aluksi mun piti tehdä diplomi kahdestaan mun erään ystävän kanssa, mut onnellisten sattumien ja sekaannusten takia työryhmään tarttui kolme ihmistä lisää.

Yksi suoritti diplomin ohjauksesta, itse tein näyttelijäntyöstä ja loput oli muuten näyttelemässä eli ei suorittamassa diplomia.

Näytelmän nimi tuli mun novellista, joka sai ideansa Chisun "Yksinäisen keijun tarina"-biisistä. Siitä ohjaaja käsikirjoitti oman versionsa ja sitten me rakennettiin näytelmä pala kerrallaan. Ensin ohjaaja halusi, että opimme vuorosanat ja vasta sen jälkeen keskitymme fyysisyyteen. En ole aiemmin tehnyt näin, mutta nyt oli jännä kokeilla.

Diplomissa oli kaksi kontaktituntia työn etenemisen aikana, jolloin opettajamme tuli katsomaan, että missä vaiheessa ollaan ja antamaan siitä palautetta.

Meidän arviointipäivä oli 21.3 ja oltiin ainoat, jotka teki diplomityön. Esitys sujui hyvin, vaikka siellä muutama ei sen näin pitänyt mennä -tilanne olikin. Edellisenä perjantaina oli avoin harjoitus, jonne sai tulla meidän läheisiä katsomaan ja se kyllä jännitti enemmän.

Esityksen jälkeen oli palautekeskustelu ja arvioijamme oli eräs kaupunginteatterin näyttelijä-ohjaaja. Hän sanoi kaiken hyvin suoraan, kuten ammattilaisillekin sanotaan. Meitä ei siis säästelty, mutta koska tunnen arvioijan, ei siitä jäänyt mitenkään tuhottu olo. Nyt vain odottelemaan arvosanaa (arvioidaan asteikolla 1-5, 1= hyväksytty, 5= paras.)

Siinä olen keijuna.

Uskotko ihmeisiin?

"Vaikka mä uskon ihmeisiin, en taikoja tehdä voi."

Haluaisin puhua teille tällä kertaa itselle henkilökohtaisemmasta aiheesta - nimittäin taikauskoisuudesta. Kaikkien ei tietenkään ole pakko tätä ymmärtää, sisäistää tai ajatella samalla tavalla! Tavoitteeni on vain vähän valottaa omia ajatuksiani! c;

Lähdetään helposta..

Uskonko kohtaloon?

Oli kyllä! On aivan ihanaa ajatella, että kaikella on jokin tarkoitus. Jokainen otettu askel on johtanut meitä tähän hetkeen. Kuulin taannoin erään sanovan, että jos epäonnistuu, täytyy uskoa vain siihen että näin on tarkoitettu ja parempaa on luvassa. Ihastuin tähän ajatukseen suuresti!

En pidä mahdottomuutena eri paikkakuntien legendojakaan: isomummolani kotipaikkakunnalla huhuttiin aikoinaan olevan keijuja ja aaveita.

No miksei?

Emme välttämättä näe niitä konkreettisesti, mutta ne voivat esiintyä muilla tavoin.

Esimerkiksi metsässä kävellessä yhdelle tulee aivan erityinen olo huolimatta siitä, että kuusten ja mäntyjen seassa ei ketään näykään. Tällä voidaan kuitenkin todistaa, että jotain sellaista maailmassa saattaa olla, jota pidimme vain satuna.

Erityisesti synkkinä hetkinä tällaisiin ajatuksiin voi olla vaikea uskoa, mutta ajan kuluessa ja pahimman kivun helpottaessa alkaa usko vähitellen palautua.

Uskon myös siihen mahdollisuuteen, että kummituksia tai enkeleitä on. Ei mitään pelottavaa tai uhkaavaa, vaan läheisiämme jotka haluavat käydä välillä vierailemassa ja katsomassa, että miten meillä menee.

Uskotko sinä taianomaisiin juttuihin? Haluatko jakaa jonkun kokemuksen, joka on jäänyt teille aiheesta mieleen? Kommenttilaatikko on avoinna! :)

Siivousta & 'Room Tour'

Veikkaan, että lähes jokainen tietää sen tunteen, kun viikonlopun tehtävälistaan joku on kirjoittanut sun kohdalle seuraavan tekstin: "Huoneen siivous."

Ei käy.

Mutta arvatkaapa, onko vaihtoehtoja?

Eipä siinä muuta kuin se, että huone näyttää siltä kuin siellä olis biletetty koko viikko. Totuus on kuitenkin toinen: siellä ei ole käynyt viikkoihin sun lisäksi ketään.

Pakkohan se on silti tehdä.

Tällä kertaa päätin siivoillessa järjestellä pari juttua. Mun tv-taso (jossa ei siis telkkaria ole, vaan stereot) oli väärin päin niin, että sen etupuoli oli seinää vasten. Tää ei käytännössä haitannut, koska se on sellainen, missä on vaan neljä lokeroa ilman mitään taka- tai väliseiniä. Päästin itseni viimein tästä vaivaavasta asiasta ja käänsin sen oikein päin.

Sain myös kaveriltani eilen muutaman laatikon, joille löytyi nopeasti käyttöä. Dvd:t saivat boksit, samoin kännykkä- ja tietokonetarvikkeet.

Lisäksi otin pois ylimääräiset jouluvalot, mutta jätin toiset, mitkä ovat olleet seinälläni syksystä asti. Myös yksi lamppu sai siirtyä takavasemmalle.

Ja pari muuta pientä juttua. :)

Siivouksen kunniaksi ajattelin ottaa pari valokuvaa huoneestani ja saatte nähdä ne nyt tässä. c; En ihan jokaista kulmaa jaksanut kuvata ja joistakin tuli niin huonolaatuisia, että poistin ne. Tässä kuitenkin lopputulos. (:

Kokeilin myös - jälleen - uutta balettipukuani, joten sen kunniaksi #balettiselfie

Rakas päiväkirja.. #erikielimuttasamakieli

.. aamuni alkoi tietysti torkulla. En voi käsittää, miksi en pääse puoleen tuntiin sängystä ylös, vaan jään makaamaan sinne.
Sitten lopulta sängystä päästyäni, vedin nopeaksi aamupalaksi jugurttia (tyrni-omenaa! Ihan uus maku ja hyvää kaiken lisäksi) ja mandariinin.
Laitoin itseni valmiiksi nopeasti ja suuntasin kunnon ulkovarusteet päällä bussipysäkille. :D

Ulkona oli -20 astetta pakkasta! :<

Bussissa oli ihme kyllä istumatilaa. Yleensä näillä pakkasilla ei todellakaan ole.

Koulussa ekana oli wanhojentanssiharjoitukset. Harjoittelimme tyttöjen oman tanssin valmiiksi, jonka lopuksi esitimme pojille. Ja toisinpäin.
Sitten tuli terveystietoa, josta tarkoituksena oli suunnata ammatinesittelymessuille. Jätin sen kuitenkin välistä, sillä koulun jälkeen jäi niin runsaasti aikaa ennen kaupungille menoa, että ajattelin kuluttaa aikaa siellä vasta koulun loputtua.
Viimeisellä tunnilla harjoittelimme diplomia. Teen siis teatterin lukiodiplomin näyttelijäntyöstä. Ryhmämme pääsi tällä tunnilla harjoittelemaan tilaan, jossa diplomityöt esitetään helmi-maaliskuussa.
Pakko sanoa, että tämän työn ohjaajallamme on aika erilainen työskentelyjärjestys, kuin mihin olen tottunut, mutta ei se mitään! Saa nähdä, millainen lopputulos on. c;

Sitten olikin vuorossa ne ammattimessut. Otin joukkooni ainakin Tampereen yliopiston paaaaaksun vihon ja lyhyemmän selityksen.
Messuilla tuli nähtyä myös joitakin tuttuja, kuten esimerkilsi yläasteen opettajia ja muutamia kavereita eri kouluista! c:

Messujen jälkeen lähdin kaupungille. Jälleen oli siis vuorossa bussi. Normaalisti olisin kävellyt koska matka ei ole kovin pitkä, mutta pihalla jäätyy.

Suuntasin ensimmäisenä subwayhyn, sillä yksinkertaisesti ruoka on rakkaus, terveisin Aina Nälkäinen Opiskelija.
Siispä: Kinkkuleipä + cookie + pieni limsa = tyytyväinen (mutta sluiba) opiskelija.

Tämän jälkeen hoidin pari asiaa, kuten bussikortin ja adapterin liittimen osto, kun edellinen meni suureksi harmiksi rikki! :(

Sitten alkoi päivän jännittävin osuus, josta otsikkokin tulee!
Kaverini pyysi meidän whatsapp-ryhmässä ihmisiä mukaan nuorille turvapaikanhakijoille järjestettyyn musiikkituokioon. Ilmoittauduin mukaan ja muutaman mutkan kautta päädyimme toisen kaverini kanssa oikeaan osoitteeseen. :'D
Sain siellä aivan erilaisen kuvan turvapaikanhakijoista! Musiikkituokiomme oli hauska ja kaikki olivat tosi tunteella mukana. Huhhuh! Oli ihanaa huomata taas, että vaikka me emme puhuneet täydellistä englantia keskenämme, musiikin kieli oli sama. Tekivätpä he meille lopuksi kunnon jäynänkin, mutta sitä en sinulle kerro, rakas päiväkirja, sillä toivon hartaasti että saat kokea saman kohtalon! >:D

Nyt istun sohvalla ja suuntaan suihkuun. Sen jälkeen alkaa suosikkiohjelmani The Voice of Finland, jonka äärestä päädyn mitä varmimmin testaamaan uutta adapteria, syömään ja nukkumaan.

Nähdään, rakas päiväkirja! ♥

2016 & uusi blogi!

2016!

Wau, uusi vuosi on alkanut ja niin alkaa uuden blogin kirjoittaminenkin! Aivan ensimmäisessä postauksessa voitaisiin tutustua hieman blogin pitäjään, eli minuun, Ronjaan. Ajattelin, että mahdollisille lukijoille voisi olla mukavampaa tietää, millainen ihminen tätä kirjoittelee. c:

Koska olen maailman surkein keksimään juttuja tähän, käytän hyödyksi vanhoja ystäväkirjoja.. ':D

Nimi - Ronja

Lempinimi - Piipu

Koulu - Lukio

Lempiaine - Teatterihihhuloiminen

Harrastukset - Teatterin loputon tutkiminen, näytteleminen ja aikuisbaletti

Suosikkiyhtye - Michael Monroe ja Johanna Kurkela (tämä kertoo musta persoonana valitettavan paljon..)

Paras levy/kappale - Jokainen mut paremmin tunteva voisi sanoa, että lista on loputon. :D Tällä hetkellä suosikkeja levyjen puolesta on varmaan Haloo Helsinki - Kiitos ei oo kirosana & Maailma on tehty meitä varten

Paras elokuva - Clouds of Sils Maria

Paras näyttelijä - Ei tällä hetkellä yksittäistä suosikkia, mutta esimerkiksi Jane Lynch on vahvoilla. 

Parhaat TV-ohjelmat - The Voice of Finland

Paras tanssija - Kathryn Morgan ja Svetlana Zakharova

Lempiväri - Pinkki, vaaleanpunainen ja punainen

Lempiruoka - Ei erityistä suosikkia, mutta noh.. herkut?

Lempieläin - Kani (omistin itse kaksi kania, mutta molemmista on jo aika jättänyt)