"Vaikka mä uskon ihmeisiin, en taikoja tehdä voi."
Haluaisin puhua teille tällä kertaa itselle henkilökohtaisemmasta aiheesta - nimittäin taikauskoisuudesta. Kaikkien ei tietenkään ole pakko tätä ymmärtää, sisäistää tai ajatella samalla tavalla! Tavoitteeni on vain vähän valottaa omia ajatuksiani! c;
Lähdetään helposta..
Uskonko kohtaloon?
Oli kyllä! On aivan ihanaa ajatella, että kaikella on jokin tarkoitus. Jokainen otettu askel on johtanut meitä tähän hetkeen. Kuulin taannoin erään sanovan, että jos epäonnistuu, täytyy uskoa vain siihen että näin on tarkoitettu ja parempaa on luvassa. Ihastuin tähän ajatukseen suuresti!
En pidä mahdottomuutena eri paikkakuntien legendojakaan: isomummolani kotipaikkakunnalla huhuttiin aikoinaan olevan keijuja ja aaveita.
No miksei?
Emme välttämättä näe niitä konkreettisesti, mutta ne voivat esiintyä muilla tavoin.
Esimerkiksi metsässä kävellessä yhdelle tulee aivan erityinen olo huolimatta siitä, että kuusten ja mäntyjen seassa ei ketään näykään. Tällä voidaan kuitenkin todistaa, että jotain sellaista maailmassa saattaa olla, jota pidimme vain satuna.
Erityisesti synkkinä hetkinä tällaisiin ajatuksiin voi olla vaikea uskoa, mutta ajan kuluessa ja pahimman kivun helpottaessa alkaa usko vähitellen palautua.
Uskon myös siihen mahdollisuuteen, että kummituksia tai enkeleitä on. Ei mitään pelottavaa tai uhkaavaa, vaan läheisiämme jotka haluavat käydä välillä vierailemassa ja katsomassa, että miten meillä menee.
Uskotko sinä taianomaisiin juttuihin? Haluatko jakaa jonkun kokemuksen, joka on jäänyt teille aiheesta mieleen? Kommenttilaatikko on avoinna! :)
